Kaikki
ei aina mene niin kuin Strömsössä, kuten kaikki tietävät. Eikä meilläkään aina
onnistu ruoat, vaikka isommista mokista harvemmin blogataan. Välillä täytyy
kuitenkin tuoda tänne näitä epäonnistuneitakin tekeleitä. Tai voidaanko puhua
kovin pahasta epäonnistumisesta, jos sitä silti voi vielä syödä?
Hyvänä
aikomuksenani oli yrittää tehdä amerikkalainen kurpitsakääretorttu, pumpkin
roll, jollaisia olen nähnyt monissa amerikkalaisblogeissa näin kiitospäivän
alla. Reseptihän on suurinpiirtein samanlainen kaikilla, joten ei muuta kuin
tekemään? "Piece of cake"? Otettuani sitten uunista vasta paistamani, kurpitsasoseella maustetun
kääretorttulevyn, resepti opasti käärimään sen rullalle jäähtymään. Ilmeisesti
olin liian hätäinen ja kakkupohja liian kuuma/kostea/ylikypsä/jotainmuuta, koskapa myöhemmin
avattuani rullan totesin sen olevan murtunut kokonaan poikki parin sentin
välein – eli ei siitä kääretorttua tullut.
Olin jo kuitenkin tehnyt reseptin mukaisen täytteen
– josta tuli äklömakeaa (kuten niin monessa muussakin amerikkalaisessa leivonnaisessa). Niinpä yritin
pelastaa mitä pelastettavissa oli, raaputin veitsellä tahmeat kakunpalaset uunipellille
leivinpaperille ja työnsin pellin uuniin 60 asteen kiertoilmaan. Siellä se oli
viitisen tuntia ja kakunpaloista tuli rapeita ”keksejä”. Ohensin vähän
täytettä saadakseni makean dippikastikkeen kekseille. Paitsi, että se oli edelleen äklömakeaa eikä sitä voinut syödä, mutta kurpitsasosekeksit olivat sellaisenaan loppujen lopuksi ihan hyviä…
Täytyy kokeilla tehdä sitä kurpitsakääretorttua uudestaan - jollain toisenlaisella reseptillä - ehkä joskus ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti