sunnuntai 31. elokuuta 2014

Toscapäärynät, helppoa, nopeaa ja herkullista



Toscakakku on pohjoismainen resepti todennäköisesti jostain 1960-luvulta. Rapea ja makea mantelipinta antaa ihan tavalliselle kuivakakulle melko juhlallisen ulkonäön. Mutta ei tarvitse leipoa kakkua voidakseen nauttia toscakuorrutuksesta. Sellainen sopii yhtä hyvin omenoiden tai päärynöiden kanssa. Omppujen sesonki on kohta parhaimmillaan. Nästä tuli päärynätoscaa ihan vaan siksi, että meillä sattui olemaan hedelmävadilla pari kypsää päärynää. Jälkiruoan kanssa sopii vaniljajäätelö tai vaniljakastike, joka sekin on tosi helppo tehdä itse.


Toscapäärynät kahdelle

päärynät
2 kypsää päärynää
ripaus kanelia, kardemummaa ja jauhettua vaniljaa
kuorrutus
40 g voita
1 dl mantelilastuja
1 dl fariinisokeria
1 rkl vehnäjauhoa
2 rkl kermaa
viimeistely
vaniljajäätelöä

Kuori päärynät, poista siemenkodat, leikkaa päärynälohkot sormenpäänkokoisiksi paloiksi ja jaa ne kahteen matalaan uuninkestävään jälkiruokakulhoon. Ripottele päälle ihan vaan aavistus mausteita.

Kaada kattilaan kaikki kuorrutuksen ainekset, kiehauta ja kaada vuokiin päärynänpalojen päälle. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Anna toscapäärynöiden hiukan jäähtyä ja tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Kuuma sokeri kuumassa vuoassa on sitten aika kuumaa...


lauantai 30. elokuuta 2014

Lohta fenkolipedillä



Meinasin tähän alkuun kertoilla kalan terveellisyydestä ja sensellaisesta, mutta kun yhtäällä painotetaan rasvaisen kalan terveyshyötyjä ja lohensyönnin vähentävän sydän- ja verisuonisairauksia, niin toisaalla pelotellaan kalojen keräämillä myrkyillä sekä raskasmetalleilla ja annetaan tarkkoja syöntisuosituksia, kuka saa syödä mitä, koska ja miten paljon. Sitten kun näihin lisätään eri maatalous- ja luonnonsuojelujärjestöjen mustat ja punaiset listat, jotka ovat kokolailla erilaiset eri maissa, kalasoppa on valmis. Tässä ei siis enää tarvitse keittää soppaa, vaan paistaa pannulla ihanaa rapeanahkaista lohta ja valmistaa sen seuraksi makeaa fenkolipaistosta. 

Kannattaa muistaa, että kalan nahka sisältää myös iholle hyödyllistä kollageenia, joka vaikuttaa sisäisesti nautittuna paljon tehokkaammin kuin ulkoisesti purkista voiteena.



Fenkolipaistos (kahdelle)

1 iso              fenkoli (tai 2 pientä)
1                    uuden sadon nippusipuli
½ - 1 dl         vettä
tilliä
½ dl               Pernodia (tai muuta aniksen makuista likööriä)
voita
suolaa
valkopippuria myllystä

Viipaloi tai suikaloi fenkoli ja sipuli. Laita pannulle nokare voita ja kuullota siinä kasviksia. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää vesi ja hauduta muutama minuutti kunnes neste on haihtunut. Lorauta Pernod pannulle ja ruskista fenkolia hetki. Lisää pannulle pari nokaretta voita, sekoita joukkoon silputtua tilliä (sekä mahdolliset fenkolin höytyvät, ne tillin näköiset) ja siirrä paistos sivuun odottamaan kalaa.


Pannulla paistettu lohi

200 - 250 g    lohta / syöjä
suolaa
valkopippuria myllystä
pikkutilkka rypsiöljyä

Lohessa tulee olla tallella nahka, joka on suomustettu. Pyydä kalakauppiastasi tekemään se. Jos suomustat itse, niin se on kätevämpää tehdä ennen lohen paloittelua annospaloihin. Jos kala ei ole valmiiksi ruodotonta, niin nypi ruodot pois ennen paloittelua. Poista myös mahdollinen valkoinen vatsarasva ennen kypsennystä.

Mausta kala suolalla ja valkopippurilla ja laita se nahkapuoli alaspäin paistinpannulle, jossa on vähän öljyä. Paista nahka rapeaksi eli noin 5 minuuttia. Käännä varovasti lohipalat ja paista vielä minuutin tai pari lihapuolelta, jolloin lohi jää sopivasti roséksi ja meheväksi. Älä ylikypsennä.

Kokoa annos. Laita lautaselle fenkolipaistosta ja nosta lohi sen päälle nahkapuoli ylöspäin. Lisukkeeksi sopii hyvin basmatiriisi ja koristeeksi tilli.

Jos lohen määrä tuntuu isolta, niin voin kertoa, että vähäisempi määrä harmittaisi lautasen tyhjennyttyä, sillä kuten Jorma Uotinen sanoisi: ”Ei huoono”. (Toki jos on alku- ja/tai jälkiruokaa lisäksi, niin määrää voi pienentää 150 grammaan.)



perjantai 29. elokuuta 2014

Portviinillä aateloitu puolukkahillo



Portviini antaa puolukkahillolle hienon aromin. Hilloon ei kuitenkaan jää alkoholia, sillä se haihdutetaan keittämällä ja lopulta viinistä jää hilloon vain portviinin maku. Tämä hillo on tehty tavallisella sokerilla, mutta jos haluaa hillosta hiukan kiinteämpää, voi käyttää hillosokeria.

 
Portviinillä aateloitu puolukkahillo

3,5 dl portviiniä
2 kg puolukoita (3,5 l)
900 g (hillo)sokeria

Kaada portviini kattilaan ja keitä sitä kunnes se on haihtunut noin puoleen. Lisää puolukat, survo niitä hiukan, kuumenna kiehumispisteeseen ja keitä niitä miedolla lämmöllä portviinin kanssa noin 5-10 minuuttia. Hämmennä sokeri puolukoiden joukkoon ja keitä hilloa välillä sekoitellen noin 15-20 minuuttia. Tölkitä heti.





torstai 28. elokuuta 2014

Karviaiskiisseli



Karviainen on vähän aliarvostettu marja muiden marjojen joukossa. Jos sitä ei kasva omalla tai kavereiden pihalla, sitä ei saa juuri mistään. Aika harvoin olen torillakaan nähnyt kenelläkään myynnissä karviaisia. Vahinko, sillä kaikessa vaatimattomassa kirpeydessään karviainen on tosi hyvän makuinen marja.

Viikon kasvis   31 / 52 :  karviainen



Karviainen ei ole kasvis, mutta kun se ei ole kalaa eikä lihaa, niin menköön tällä kertaa kasviksesta kun en edes viime vuonna blogannut siitä ”viikon hedelmänä”.

Kun mietin mitä hyvää karviaisista saisi tehtyä, vihreistä tai keltaisista karviaisista voisi keittää porkkanoiden kanssa hilloa, jota kutsutaan myös nimellä ”köyhän miehen lakkahillo”. Kaapissa on kuitenkin vielä viimevuotista lakkahilloa, joten säästän karviaishillon tekemisen ensi kesään.

Sitten mieleeni juolahti nimi ”tallimestarin kiisseli”. Siinä karviaiskiisseliin on yhdistetty raastettua hapanleipää ja kaakaojauhetta. Olen muutamia kertoja maistanut tällaista karviaiskeitosta, mutta jotenkin siinä tuntuvat menevän pilalle niin karviaiskiisseli, hapanleipä kuin kaakaojauhekin, jotka kaikki kuitenkin erikseen ovat oikein hyviä. Minun suussani se tallimestarin yhdistelmä ei vaan toimi, olkoon millainen klassikko hyvänsä. Siis ei tallimestarin kiisseliä.

Muutamia muitakin vaihtoehtoja mietittiin, mutta loppujen lopuksi epätrendikkäässä keittiössä karviaisia syötiin tänäkin vuonna kuten aina, iso osa karviaisista ihan vaan sellaisenaan. Muutama desilitra käytettiin maustamaan sorsakastiketta, osa survottiin pakkaseen ja lopuista, punaisista ja vihreistä, keitettiin tavalliset perinteiset kiisselit, jotka kerrostettiin osa annoslaseihin, osa isompaan kulhoon. Mutta hitsi, että vaatimaton karviaiskiisseli olikin hyvää pehmeän kermavaahdon kanssa. Sitä paitsi kaksivärisenä kerroskiisselinä se on jopa aika houkuttelevan näköistä.



Kerroskiisseli karviaisista

punainen kiisseli
300 g punaisia karviaisia
4 dl vettä
1 dl sokeria
2 dl vettä
4 rkl perunajauhoa
vihreä/keltainen kiisseli
300 g vihreitä tai keltaisia karviaisia
4 dl vettä
1 dl sokeria
2 dl vettä
4 rkl perunajauhoa
kiisselin pinnalle
sokeria

Valmista ensin punainen kiisseli. Perkaa marjat ja survo ne soseeksi sauvasekoittimella. Kaada kattilaan karviaissose, vesi sekä sokeri ja kuumenna kiehumispisteeseen. Sekoita perunajauhot 2 desilitraan vettä ja kaada suurus kuuman marjaseoksen joukkoon tasaisena nauhana koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Kiehauta seos vielä kerran ja kaada annosvuokiin tai kulhoon jäähtymään.

Jos haluat tehdä vinoon rakennetun annoksen, nystyräpohjaiset jälkiruokakulhot pysyvät tukevasti paikallaan lautasen reunaa vasten aseteltuina. Annostele punaista karviaiskiisseliä kulhoihin sen verran, että se ei valu reunan yli ja anna kiisselin jäähtyä vinossa kulhossa.


Keitä sitten vihreä kiisseli samalla tavalla kuin punainenkin: soseuta peratut marjat, keitä veden sekä sokerin kanssa ja suurusta perunajauhoilla. Nosta jälkiruokakulhot takaisin vaakasuoraan ja täytä ne vihreällä kiisselillä. Ripottele kiisselin pinnalle hiukan kidesokeria, ettei kiisseliin muodostu kuorta. Tarjoile karviaiskiisseli jäähtyneenä kerman/kermamaidon kanssa.