tiistai 8. elokuuta 2017

Petite tender eli teres major eli bistro fillet eli beef shoulder eli jewish fillet



Naudan lavan takaosasta leikattu lihasuikale tunnetaan monella nimellä. Teres major on sen virallinen nimi eli kyseisen lihaksen latinankielinen nimi. Useimmiten tämä 20-25 cm pituinen ja päistään kapeneva lihas on päätynyt naudanruhosta sinne muiden lapapalojen joukkoon tai jauhelihaksi, vaikka ruoanlaitossa se käyttäytyy lähes kuin oikea filee eli on lihaksena harvoin käytössä. Hinnaltaan se on hiukan edullisempi kuin oikea naudan sisäfilee. Stockan Herkun lihatiskissä näitä sattui olemaan ja täytyihän meidän kokeilla mitä petite tenderistä saa aikaan.

Asiasta kukkaruukkuun – kun nyt tuli mainituksi Stockan Herkku, niin hiukan pelottaa mitä sille tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen kun se siirtyy S-ryhmän hoitoon. En ihan jaksa uskoa vakuutteluja, että Stockan Herkku pysyisi yhtä laadukkaana ja että sieltä vastakin saisi sellaisia erikoistuotteita, mitä muualta ei saa. Valloittaja on aina tuonut oman kulttuurinsa valloittamilleen alueille niin maantieteessä kuin yrityselämässä. Miksi tässä kävisi toisin? Hyvästi kunnon liha- ja kalatiski, Rainbowta ja Xtraa hyllyyn ja hinnat ylös? Todistakaa, että olen väärässä! Tiedän, että monelle Stockan Herkku on jo pitkään ollut lähes ainoa syy käydä siinä talossa. Saa nähdä miten ensi vuonna, vai pysähtyykö väki suosiolla vaan lähimpään Alepaan tai jatkaa matkaa kauppahalliin? Pysyykö ruokaosaston Rôtisseur-kilvet? Palataan asiaan ensi vuonna näihin aikoihin, jolloin osuuskaupalla on ollut runsas puoli vuotta aikaa esittää konkreettisia näyttöjä suurista lupauksistaan.

Mutta Petite tenderistä tässä piti puhua. Sillä nimellä se oli Stockan Herkun lihatiskissä ja ensimmäinen filee meni vakuumipussissa sirkulaattoriin kypsymään.


Petite tender sous vide
(kahdelle)

1 kpl petite tender (n 300 g)
suolaa
mustapippuria

voita + oliiviöljyä
rouhittuja suolapaahdettuja pistaasinsydämiä

Rouhin fileen päälle merisuolaa sekä mustapippuria, minkä jälkeen suljin sen vakuumipussiin ja laitoin kypsymään vesihauteeseen 55 asteeseen. Kypsennysaika oli nyt neljä tuntia, mutta lopputuloksen kannalta se olisi voinut olla pari tuntia pidempikin. Vahva suositus siis 55 asteelle ja 6 tunnille.

Kun filee oli kypsynyt säädetyn ajan, jäähdytin sen ja laitoin jääkaappiin odottamaan varsinaista ruoanvalmistusta. Lopulta filee pääsi pois vakuumista ja kuivasin sen huolella. Paistinpannulla kuumensin voin ja oliiviöljyn melko kuumaksi ja ruskistin fileen. Sitten käärin fileen vielä hetkeksi folioon vetäytymään. Lopuksi leikkasin valmiin fileen neljään osaan ja kierittelin ne pistaasimuruissa.

Lautasella oli lisäksi kermassa haudutettua kukkakaalia, paistettua uutta siikliä, uunissa paahdettuja tummia rypäleitä sekä kantarellikastiketta.


4 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Enpäs ollut tällaisesta ruhonosasta kuullutkaan, kiitos sivistämisestä! :) Näyttää erinomaisen herkulliselta, tuo pistaasimuru vielä pisteenä iin päällä.

Tuplaespresso kirjoitti...

Tässä bloggaamisessa sivistyy itsekin koko ajan.
Näyttää siltä että lihateollisuus on vihdoin Suomessakin herännyt markkinatalouteen. Mitä enemmän naudan tai possun ruhosta voi leikata irti itsenäisenä myytäviä lihaksia, sitä kalliimmalla ne voi myydä. Ei siitä ole kovinkaan montaa vuotta aikaa kun kukaan ei ollut kuullutkaan flankista, picanhasta, maminhasta, secretosta, presasta, plumasta tms.
Soppalihasta ja jauhelihasta ei saa läheskään niin hyvää katetta ;)

Paula kirjoitti...

Juuri näinhän tuo on - ja silti täydestä menee meikäläisille kaupassa aina kaikki "uutuudet" :D

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Minä ostin joku viikko sitten näitä Prismasta, olivat muistaakseni Atrian pakkaamia, en ollut aiemmin nähnyt kyseistä leikkuuta ennen. Grillasin ne ja se onnistui ihan hyvin, puolen tunnin foliolepuutus oli paikallaan. Tämä sinun ohjeesi kuulostaa vielä paremmalta. :)